Mehiläisessä sitten saikin odotella.. Siellä(kin) oli käynyt vesivahinko ja yksi leikkaussali oli pois käytöstä! Pääsin hoitohuoneeseen 50 minuuttia myöhässä. Rinta puudutetiin, eikä piikin työntäminen nännin alueelle ollut ollenkaan mukavaa.( Patti sijaitsi aivan nännin reunan tasolla) Ihmettelen niitä jotka vapaaehtoisesti ottavat nännilävistyksiä! Hrrr... Sitten alkoi kirurgin matka kohti pattia, lankaa seuraten. Perille pääsy kestikin aika kauan ja puudutusainettakin piti lisätä kun alettiin olemaan jo aivan rintalihaksen lähellä. Puudutuspiikki ei ollut tarpeeksi pitkä puuduttamaan niin syvältä. Kirurgi näytti poistamansa patin, joka oli aika iso turvamarginaaleineen, ehkä jotain 3.5cm x 3.5 cm, niin iso, ettei se meinannut mahtua pikku purkkiin jonne hoitaja sen ensin tunki patologia varten. Kirurgi tunnusteli vielä onkalon seinämät sormella ja totesi, että yhdellä laidalla tuntui vielä normaalia kovempaa kudosta ja poisti sen vielä. Sitten verisuonia polteltiin, jotta haava jäi kuivaksi ja itsesulavalla langalla tikattiin kerros kerrokselta haava umpeen. Rinta teipattiin ja päälle laitettiin vielä haavalappu. Haavalapun saan poistaa huomenna ja mennä myös suihkuun. Teipit saan ottaa pois vaasta ensiviikon sunnuntaina. Urheiluliivejä täytyy pitää yötä päivää kaksi viikkoa. 

Kirurgi laittoi pyynnöstäni patin patologille kiireellisenä, joten hän soittaa tuloksia jo ensi perjantaina. Kahden viikon odotus lyheni yhteen viikkoon!

Yöksi otin buranaa, varmuudeksi. En olisi tainnut sitä tarvita, koska tänään en ole ottanut yhtään särkylääkettä. Rinnassa on tunnetta, että siellä on jotain tehty, mutta ei sellaista kipua jota en kestäsi.

Tuli 10 päivää sairaslomaa ja siihen lasketaan myös lauantait ja sunnuntait. Sairasloma loppuisi näinollen 28.8. Olen kyllä varannut töistä vapaaksi kaksi viikkoa. Salilta pitää olla pois kuukausi. Nyt alkoikin sitten tiukka dietti! Toinen ruoka päivässä saa olla salaatti ja kaikki herkut pois. Jos painoni ei laske 6-7 h ryhmäliikuntaharjoittelulla viikko (body balance, zumba, zumba toning ja kahvakuula) mitenhän paljon se nousee kuukaudessa kun en voi noista mitään tehdä!?

Takaraivossa mietityttää pääseekö puudutusaineella tarpeeksi syvälle? Patti ei ole heti pinnan alla. Samoin kun se, laitetaanko merkkauslanka puudutuksessa vai ei? Netissä ollut sekä että. Leikkaus paikallispuudutuksessa tulee muutenkin olemaan rankempi paikka kun se että nukutettaisiin. Tässä olet kuitenkin koko ajan tietoinen siitä kun kroppaasi silvotaan. En panikoi ja kestän sen kyllä, mutta näköjään tarvii valmistautumista unien ja alitajunnan kautta.

Mies rauhoitteli, että eiköhän se lääkäri tiedä mitä tekee. Se vaan ei kauheasti rauhoita, kaikenlaista sähläystä nähty , puhumattakaan kuultu, lääkärikunnan puolelta.

Hän oli samaa mieltä, että patti kannattaa poistaa. Uutta tietoa oli se, että toimenpide voitaisiin tehdä polikliinisenä (tai jotain?) eli se voitaisiin poistaa paikallispuudutuksessa. Pääsisin siis lähtemään heti toimenpiteen jälkeen kotiin ja hintakin putoaisin arvion mukaan noin 700€. Itsesulavat tikit ja sairaslomaa arviolta 10 päivää.

Huomenna soitan Laineelle ja kysyn mikä perjantai hänelle sattuisi jolloin hän aamulla merkkaisi patin langalla ja sitten pitäisi enää saada varattua kolme perättäistä 15 minuutin aikaa kirurgilta. Perjantain viimeiset ajat kello 17.15-18.00. Alan valitettavasti olemaan jo sangen kyyninen, en usko tämänkään ihan helposti onnistuvan.. Huomenna saan jokatapauksessa taas otettua askelen eteenpäin.

Kuten pelkäsinkin pattiin suhtauduttiin vaan negatiivisten paksuneulanäytteiden kannalta. Pattia pidetään siis nyt harmittomana. Minulle annattiin kolme vaihtoehtoa; patille ei tehdä mitään ja sitä seurataan. Menen magneettikuvaan, joka otettaisiin muuten Joensuussa. Tai sitten se leikataan. Kysyin, että  minunko pitää tämä asia osata päätää vai päättääkö joku tämän asian puolestani. Kirurgi sanoi, että hän voi päättää- leikataan. Leikkaus tehtäisiin päiväkirurgisena Etelä-Karjalassa. Nyt ei täälläkään tutkita vartijasolmukkeita, koska he pitävät pattia hyvänlaatuisena. Kysyin  kirurgilta onko varmaa, että patti josta paksuneulanäyte on otettu on sama kuin se mistä ohutneulanäyte otettiin. Sanoi uskovansa sen olevan sama. Kysyin voiko hän leikkauksen aikana tutkia rintaa muutenkin, jotta sieltä löydettäisiin mahdolliset muutkin pesäkkeet. Kertoi sen olevan minun mastopaattisessa rinnassani mahdotonta. Kerroin myös, että oikeastaan ainut asia, millä saisin mielenrauhan olisi se jos Heikki Laine merkkaisi patin ja sitten se poistettaisiin. Kirurgi sanoi, että patti kyllä merkataan, mutta täällä Etelä-Karjalassa. Päiväkirurginen osasto avautuu syyskuun alussa ja olen jonossa kakkos kiireellisenä, joten leikkaukseni voi mennä vaikka ensivuoteen.

Kotona puntaroin kaikki vaihtoehdot ja päädyin siihen, että menen merkkauttamaan patin Laineelle ja poistatan sen yksityisellä Mehiläisessä. Mikäli patti leikattaisiin täällä, miettisin onko rinnassani edelleen se patti josta pahanlaatuiset solut otettiin ohutneulanäytteellä. Tämä on siis ainut konsti jolla saavutan mielenrauhan ja joka on paras vaihtoehto minulle itselleni.

Varasin ajan kirurgille, jota Laine suositteli. Ensi perjantaina eli 29.7 menen junalla Helsinkiin, käyn kirurgilla ja sitten tulen kotiin. Senjälkeen toivonmukaan voimme suunnitella jo leikkauspäivämäärää ja voin sopia myös patin merkkaamisesta edellisenä päivänä.

Missään vaiheessa patin löytymisen jälkeen ei ole ollut sellaista oloa, että voin vain olla rauhassa ja odottaa kun asiat hoidetaan puolestani. Itse on kyllä saanut hoitaa, mutta sellainen kai olen aina. Eli jos tässä opetuksena oli laskea langanpäitä pois omista käsistään ja luottaa siihen, että kaikesta pidetään puolestani huolta: se järjestyisi varmaan universumin puolesta, muttei Suomalaisen terveydenhuollon!

Mielestäni paras vaihtoehto olisi se, että kävisin merkkauttamassa patin sen löytäneellä radiologilla Helsingissä ja se poistettaisiin omassa sairaalassa. Voihan patti, josta negatiivinen paksuneulanäyte otettiin, ollakin sama kuin se josta positiivinen ohutneulanäyte otettiin, mutta mahdollisuus siitä, että se onkin otettu jostain ihan väärästä paikasta ahdistaa niin paljon, että luulen sen olevan ainoan konstin siihen että saan mielenrauhan. Tämän aion rouva kirurgille esittää, mutta pelkään ettei se käy hänelle. Toivottavasti pelkoni on turha! Ei auta kun pistää kädet ristiin.

Kun kerran kävin tänään keskussairaalassa menin kolmen kohdunsuulta otetun koepalan ja kohdunkaulan rassauksen jälkeen vielä itse käymään kirurgisella. (Ei muuten ollut lainkaan hauskaa ja varsinkin tuo kohdunkaulan rassaus sattui ihan hiivatisti. Vertakin tuli niin paljon, että lattialle valui. Nyt taas odotellaan tuloksia. Mikäli mitään ei kuulu-kaikki ok ja kontrolli 6kk päästä. Mikäli tulee kutsu- on löytynyt jotain ja se pitää sähkösilmukalla poistaa.) Varmistin kirurgisella, että ovat saaneet Terveystalolta lähetettyä tulokset sairaalaan. Olivat tulleet. Kirurgi ei ollut tällä viikolla paikalla, hoitaja lupasi ensiviikolla ottaa yhteyttä. Soitti sitten kuitenkin tänään ja antoi ajan rouva kirurgille ensiviikon maanantaiksi. Vihdoin jotain tapahtuu! Sitten maanantaisen tapaamisen jälkeen päättävät keskiviikkona jollakin tiimiporukalla miten minun kanssani päätetään toimia. Tavallaan hyvä, että tiimissä on useampia ihmisiä. Jospa rouva kirurgin ehdoton kanta vähän lientyisi.

Rouva kirurgi nimitys tulee siitä , että tälläkin hetkellä tunnen häntä kohtaan kiukkua kun muistelen käymäämme puhelinkeskustelua.. Täytyy kuitenkin olla maanantaina ihmisiksi, vaikka tekisi mieli sanoa vaikka mitä. Kantani aion kyllä esitää ja pyytää perusteellista selvitystä jos meinaa jättää leikkaamatta. Ei muuta kun koko enkeliparvi mukaan käynnille jospa asiat vihdoin alkaisivat hoitua. Ihme takkuamista ollut.

Todennäköisesti kirurgi täällä ei päädy poistamaan pattia pelkän ohutneulanäytteen perusteella, niin hän ainakin puhelimessa sanoi. Vaikka hän muuttaisikin mielensä ja päätyisi poistamaan patin, hän poistaisi sen, joka oli hyvänlaatuinen ja se alkuperäinen syöpäepäily jäisi rintaan kasvamaan kaikessa rauhassa. Kääk!

Olin jo yhteydessä radiologiin joka siis alunalkaen patin löysi ja hän kertoi olevan myös sellaisen mahdollisuuden, että menen Helsinkiin Felicitas klinikalle, jossa hän merkkaa patin langalla. Sitten menisin Mehiläiseen ja hänen suosittelemallaan kirurgilla leikkauttaisin patin pois. Tämä alkaa tuntumaan varteenotettavalta vaihtoehdolta, vaikkakin se kyllä vaikeuttaisi asioita melkoisesti. Ainakin tietäisin, että oikea patti lähtee pois! Minusta tuntuu, että tämän radiologin ammattitaito on aivan toista luokkaa, luotan häneen enemmän.

Huomenna soitan Töölöön ja tiedustelen milloin tällä kirurgilla on leikkauspäiviä ja mitä leikkaus tulisi maksamaan. Samoin mietityttää tutkitaanko myös siellä vartiaimusolmukkeet? Jos patti sitten on syöpää, pääsenkö syöpäpolille tänne kotipaikkakunnalleni vai pitääkö siihenkin hakea taas omasta terveyskeskuksesta lähete? Miten tämä VOI olla näin hankalaa?

Huomenaamulla on aika naistentautien poliklinikalle. Papa koe on ollut 2 kolme kertaa. Kai sielläkin jotain koepaloja otetaan. Kyllä asiat nyt kertyy. Sietää vain toivoa, etteivät nämä kaksi asiaa ole yhteydessä toisiinsa, ettei löydy mitään levinnyttä syöpää tms.

Paksuneulanäytteen tuloksetkin sitten löytyivät kun soitin suoraan toimenpiteen tehneeseen paikkaan.
Niissä ei ollut mitään epäilyttävää!

Oliko näyte otettu oikeasta paikasta?!
Nyt tulokset laitetaan kirurgiselle ja sitten odotellaan yhteydenottoa sieltäpäin.
Eli kävi juuri niin kuin pelkäsin, ensimmäinen näyte positiivinen ja toinen negatiivinen.
Jollei kirurgi suostu pattia poistamaan menen sitten vaikka yksityiselle poistattamaan sen.
Kuitenkin pieni epävarmuus siitä jos se vaikka onkin pahanlaatuinen tai vaikka muuttuu sellaiseksi.

Kaikenkaikkiaan siis loistavia uutisia! Minusta tuntui alkuhämmennyksen jälkeen siltä, ettei tässä ole mitään hätää, kaikki menee hyvin. En uskaltanut luottaa siihen tunteeseen, koska epäilin kieltäväni koko syöpäasian. Kaippa tässä on opetus siihenkin, voisin alkaa pikkuhiljaa luottamaan tunteisiini! Juhlimaan en uskalla kuitenkaan ruveta. En aikaisemmin kun patti on poistettu ja tutkittu ja tiedetään mitä se oli.

Ajattelen niin, että syöpä tulee uusiutumaan, mikäli en saa itsessäni asioita muuttumaan. Positiivista ajattelua siis! Itseäni kohtaan nimen omaan. Muita kohtaan se onkin paljon helpompaa!  (Louise L. Hay Parantavat ajatukset)  Syöpä:Syvät haavat.Pitkäaikainen mielipaha.Kätketty salaisuus tai suru, joka kalvaa sisintä. Vihantunteiden elättäminen. "Mitä se hyödyttää" Positiivinen vahvistus: annan menneen mielelläni anteeksi ja luovutan sen pois.Valitsen ilontäyteisen maailman. Rakastan itseäni ja hyväksyn itseni.

Rinnat: Edustavat huolenpitoa, hoivaa ja ruokintaa. Positiivinen vahvistus: Saan ja annan ravintoa tasapuolisesti. Arkuus, kyhmyt, kystat, tulehdus: Kieltäydyt ruokkimasta itseäsi, asetat kaikki muut etusijalle.Ylihuolehtivaisuus, liiallinen suojeleminen. Määräilevät asenteet. Positiivinen vahvistus: Olen tärkeä ja minulla on merkitystä. Hoivaan ja ruokin itseäni tästä lähtien iloiten ja rakastaen. Annan muille vapauden olla itse itsensä. Olemme kaikki turvassa ja vapaita.

Näitä positiivisia vahvistuksia voisi laittaa näkyville, vaikka jääkaapin oveen, että niitä myös muistaisi käyttää!