Naiskirurgi joka otti miut vastaan oli oikein mukava, ystävällinen ja rauhallinen. Siksi olikin pakko kysyä, ettei hän taida olla sama ihminen jonka kanssa olin puhelimessa keskustellut.. eikä ollutkaan. Rouva kirurgi oli lomalla, hän oli vain sijaisena. Joten rukoukseni tältä osalta oli kuultu!

Kuten pelkäsinkin pattiin suhtauduttiin vaan negatiivisten paksuneulanäytteiden kannalta. Pattia pidetään siis nyt harmittomana. Minulle annattiin kolme vaihtoehtoa; patille ei tehdä mitään ja sitä seurataan. Menen magneettikuvaan, joka otettaisiin muuten Joensuussa. Tai sitten se leikataan. Kysyin, että  minunko pitää tämä asia osata päätää vai päättääkö joku tämän asian puolestani. Kirurgi sanoi, että hän voi päättää- leikataan. Leikkaus tehtäisiin päiväkirurgisena Etelä-Karjalassa. Nyt ei täälläkään tutkita vartijasolmukkeita, koska he pitävät pattia hyvänlaatuisena. Kysyin  kirurgilta onko varmaa, että patti josta paksuneulanäyte on otettu on sama kuin se mistä ohutneulanäyte otettiin. Sanoi uskovansa sen olevan sama. Kysyin voiko hän leikkauksen aikana tutkia rintaa muutenkin, jotta sieltä löydettäisiin mahdolliset muutkin pesäkkeet. Kertoi sen olevan minun mastopaattisessa rinnassani mahdotonta. Kerroin myös, että oikeastaan ainut asia, millä saisin mielenrauhan olisi se jos Heikki Laine merkkaisi patin ja sitten se poistettaisiin. Kirurgi sanoi, että patti kyllä merkataan, mutta täällä Etelä-Karjalassa. Päiväkirurginen osasto avautuu syyskuun alussa ja olen jonossa kakkos kiireellisenä, joten leikkaukseni voi mennä vaikka ensivuoteen.

Kotona puntaroin kaikki vaihtoehdot ja päädyin siihen, että menen merkkauttamaan patin Laineelle ja poistatan sen yksityisellä Mehiläisessä. Mikäli patti leikattaisiin täällä, miettisin onko rinnassani edelleen se patti josta pahanlaatuiset solut otettiin ohutneulanäytteellä. Tämä on siis ainut konsti jolla saavutan mielenrauhan ja joka on paras vaihtoehto minulle itselleni.

Varasin ajan kirurgille, jota Laine suositteli. Ensi perjantaina eli 29.7 menen junalla Helsinkiin, käyn kirurgilla ja sitten tulen kotiin. Senjälkeen toivonmukaan voimme suunnitella jo leikkauspäivämäärää ja voin sopia myös patin merkkaamisesta edellisenä päivänä.

Missään vaiheessa patin löytymisen jälkeen ei ole ollut sellaista oloa, että voin vain olla rauhassa ja odottaa kun asiat hoidetaan puolestani. Itse on kyllä saanut hoitaa, mutta sellainen kai olen aina. Eli jos tässä opetuksena oli laskea langanpäitä pois omista käsistään ja luottaa siihen, että kaikesta pidetään puolestani huolta: se järjestyisi varmaan universumin puolesta, muttei Suomalaisen terveydenhuollon!