Olen miettinyt miksi minä patin itselleni kasvatin? Tämä on asia, jossa en voi toisten puolesta hoitaa tai huolehtia mitään. On luotettava, että läheiset selviävät itse. Pystyttävä myös katsomaan toisten hätää ja tuskaakin vierestä, tietäen, ettet voi tarjota siihen ratkaisua. Olisiko tässä nyt oppi ja mahdollisuus olla pieni, heikko ja haavoittuva? Se jota en oikeasti koskaan ole voinut ja saanut olla. Minulla on turvallinen ympäristö nyt tehdä niin ja päästää vapaaksi samalla kaikki ne kipeät asiat, joita en silloin pikkutyttönä voinut. Silloin olin ulospäin vahvempi kuin oikeasti olinkaan ja sisältä pieninä palasina. Kukaan ei vain koskaan saanut niistä tunteista tietää. Olen vahva, mutta millä hinnalla? Nyt olisi aika riisua tämä naamio pois.